Esteettömyys TAMKin pääkampuksella

 

Mikko Piironen

Esteettömyys – tuo kiinteistön peruskorjausta osaltaan määrittävä ja pelottavan kalliilta kuulostava sana. Onneksi uudisrakennusten kohdalla lisäkustannuksiltaan minimaalinen tai olematon. Halukkaat voivat käydä tutustumassa aiheeseen lisää käyttämällä hakusanoja ”esteettömyys” ja ”määritelmä”. Tarkastelen tässä blogitekstissä Tampereen ammattikorkeakoulun fyysistä esteettömyyttä T3-tason parapleegikon näkökulmasta (Google: ”Paraplegia t3 suomeksi”). Asia kiinnostanee niitä liikuntarajoitteisia, ketkä miettivät TAMKissa opiskelua.

Kokonaisuudessaan TAMKin fyysinen esteettömyys on erittäin hyvällä mallilla: TAMKin ulkoalueet ovat tasaista ja kovaa pintaa, luiskat ovat riittävän loivia ja ainakin pääsisäänkäyntien ovissa on sähköiset ovipumput. Sisällä kulkeminen on helppoa, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Näitä ovat esimerkiksi juhlasali ja kirjasto.

Juhlasalissa ongelmana on valmistujaisissa todistuksen hakeminen edestä, sillä salin etuosasta välitasolle johtava luiska on haastavan jyrkkä. Kirjastossa ongelmana taas on pehmeä kokolattiamatto, jonka vuoksi pyörätuolilla kelatessa vauhti pysähtyy heti, kun kelausvanteesta päästää irti. Kehitystoiveena esteettömyyden suhteen esittäisinkin kokolattiamaton vaihtamista kovempaan materiaaliin. Lattiamateriaalin vaihtaminen helpottaisi varmasti myös kirjaston henkilökunnan kirjojen takaisin paikoilleen palauttamista kirjakärryillä.

Levottomamman luonteen omaaville kelailijoille päätalon aulan Campusravitaan vievien rappusten invahissi on hitaamman puoleinen. Onneksi rappusten käsijohde on sijoitettu optimaalisella tavalla siten, että alastulo onnistuu vaivattomasti ja nopeasti rappusia pitkin. Lisäksi täytyy mainita Campusravitan linjastot, jotka ovat niin korkealla, ettei niitä pysty vaivattomasti käyttämään. Tähän asti joku on aina tarvittaessa auttanut jos joku astia tai asia on ollut liian kaukana. Ravintolan linjastoilla on ahdasta kulkea ruuhka-aikaan, mutta niin on Lontoon metrossakin. Selviytyminen ruoan jonottamisesta vaatii vain oikeanlaista asennoitumista.

Luokkatilat, joissa olen itse viettänyt aikaani (yleensä opiskelemalla), ovat olleet riittävän tilavia. Pöytien luokse on päässyt ja jalat on saanut pöytien alle ongelmitta. Koulun tietokoneita käyttäessä hartiat tosin nousevat koko ajan korvia kohti. Minulle kun optimaalisin asento käyttää tietokonetta on istua läppäri tai näppäimistö sylissä.

Unipoli Sportin tiloissa pystyy pyörätuolilla liikkumaan vaivattomasti. Laitteita en ole vielä käynyt kokeilemassa, joten niiden esteettömyydestä en osaa sanoa mitään. On ollut mukava huomata, että salilla on aina ohikulkiessa ollut useampi henkilö treenaamassa. Saman rakennuksen yhteydessä oleva opiskelijakunnan toimisto Solu on hieman haasteellisempi saavuttaa. Helpoin tapa päästä Solulle on mennä Unipoli Sportin tilojen läpi. Tämä kuitenkin vaatii kulkuoikeuksia normaalia enemmän. Mikäli Unipoli Sportin tilojen läpi ei pääse, on käytettävä porrashissiä. Se saattaa toimia, mutta nopeammin pääsee, kun soittaa toimistoon ja pyytää jotakuta vetämään rappuset ylös. Vessaan ei Solun yläkerrassa ole pyörätuolilla asiaa, mutta muuten siellä pystyy hengailemaan mukavasti pitkiäkin aikoja. Onneksi muualla kampusalueella on riittävästi invavessoja, joista Solua lähin on Unipoli Sportin tiloissa.

Tähän loppuun voisin todeta, ettei eteeni ole vielä tullut sellaista esteettömyyteen tai saavutettavuuteen liittyvää ongelmaa, mitä ei olisi saatu ratkaistua tyydyttävästi. Ratkaisujen löytymistä edesauttavat ystävällinen ja avulias henkilökunta sekä ennakkoluulottomat opiskelijat.

You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *